Helsingin lukioissa on toteutettu viidennessä jaksossa koko lukiota koskeva jakson mittainen kokeilu ilmiöpohjaisesta opetuksesta. Viime vuonna tätä kokeiltiin Etu-Töölössä ja tänä vuonna kaikissa kaupungin lukioissa. Näin suurten muutosten kohdalla on syytä tarkastella asiaa edunvalvonnan näkökulmasta, vaikka spontaania palautetta tuli hyvin vähän. Tämän vuoksi toteutimme kyselyn, joka välitettiin yhteysopettajien kautta kaikille jäsenille.

Taustatietojen lisäksi kysyttiin seuraavia asioita.

4. Mitä palvelussuhteeseen (palkkaus ja työaika yms., ei pedagogisia tms.) liittyviä hyviä puolia näet tämän kevään kokemusten valossa ilmiöpohjaisessa opetuksessa?
A) Palkkauksen suhteen hyviä puolia?
B) Työajan suhteen hyviä puolia?
C) Työn kuormittavuuden suhteen hyviä puolia?
D) Muuta huomioon otettavaa?

5. Mitä palvelussuhteeseen (palkkaus ja työaika yms., ei pedagogisia tms.) liittyviä heikkoja/huolestuttavia puolia näet kevään kokemusten valossa ilmiöpohjaisessa opetuksessa?
A) Palkkauksen suhteen heikkoja/huolestuttavia puolia?
B) Työajan suhteen heikkoja/huolestuttavia puolia?
C) Työn kuormittavuuden suhteen heikkoja/huolestuttavia puolia?
D) Muuta huomioon otettavaa?

Palkkaus

Jakson kursseista maksettiin normaalisti, eikä palkkauksessa nähty erityistä hyvää. Sen sijaan esiin nousi kehittämiskohteita.  Useiden opettajien työskennellessä yhdessä erilaiset opetusvelvollisuudet koettiin epäoikeudenmukaisiksi. Palkkaus ei myöskään vastannut lisääntynyttä työmäärää. Vuosia jatkuneet leikkaukset lukioiden opetuksesta heikensivät motivaatiota näin mittavaan työn kehittämiseen.

Kun kurssitarjottimelta poistetaan kursseja ja normaalejakin syventäviä kursseja saa opettaa vain puolikkaana tai ei ollenkaan, tuntuu absurdilta kehittää uudenlaista ilmiöpohjaista oppimista.

Työaika

Työaika kirvoitti vaihtelevia kommentteja. Valtaosa valitteli lisääntynyttä työmäärää, mutta vastakkaisiakin kommentteja kuului. Yhteistyö kurssien suunnittelussa ja toteutuksessa vaati runsaasti aikaa. Koeviikon puuttuminen työllisti kurssin aikana, koska monet pitivät jakson aikana useita pienempiä kokeita. Toisaalta tuotosten arviointi ruuhkautti jakson loppua. Toisille työtapa toi joustavuutta ja lisäsi työajan mielekkyyttä.

Vaikuttaa siltä, että opettajan työhön sisältyy rajoittamaton määrä kokouksia, uusia projekteja ja muuta toimintaa

ilmio-grafiikka

Kyselyn 38 vastaajaa edustivat tasaisesti eri aineryhmiä. Suurin osa (30 kpl) oli opettanut yli 10 vuotta.

Työn kuormittavuus

Työ kuormitti jopa työmäärän lisääntymistä enemmän, koska sekä työtapa että sisällöt ja niiden nivominen opsiin olivat uutta.

Jokaisella kurssilla ilmiön syvempi liittäminen kurssin aiheisiin vei yllättävän paljon aikaa.

Yhteissuunnittelu työkavereiden kanssa oli antoisaa, mutta toi uusia näkökulmia ja vaateita kurssien suunnitteluun. Tämä jatkui myös koko jakson ajan, kun suunnitelmia täsmennettiin opetuksen edetessä.  Opiskelijoiden työ ohjaaminen oli intensiivistä ja vahtiminen, että tuotokset tulevat palautetuiksi ajallaan, oli rasittavaa. Opettajat olivat myös huolissaan opiskelijoiden oppimisesta.

Erittäin ikävänä pidettiin hankkeen toteutusta ”saneluna” ylhäältä alas. Tieto saavutti useimmat opettajat kesken hektisen lukuvuoden.

Kesken työvuoden opetusviraston taholta yllättäen annettu käsky toteuttaa 5. jaksossa ilmiöpedagogiikkaa tietyistä aihepiireistä aiheutti paineen muuttaa lennossa kurssisuunnitelmat ja sumplia yhteistyökuvioita kollegojen kanssa. Tuloksena oli keinotekoisia ja ontuvia kokonaisuuksia, ja moni opsiin kirjatuista kurssisisällöistä jäi riittämättömälle huomiolle. Kaikki tällainen kuormittaa.

Eikö mitään hyvää?

Ammattiyhdistyksen rooli on löytää edunvalvonnan ongelmakohdat. Se oli tämänkin kyselyn tarkoitus. Jäsenten spontaanikin palaute tuo lähes sataprosenttisesti esiin kehittämiskohteita palvelussuhteen ehtojen kannalta. Sen sijaan opettajan ja työnantajan on arvioitava myös työn tuloksellisuutta. Mitä ja kuinka paljon opiskelijat oppivat ilmiöpohjaisuuteen pohjautuvassa opetuksessa verrattuna perinteisempään opettamiseen?

Kriittisestä lähtökohdasta huolimatta useissa vastauksissa oli myönteinen vire. :

Kun kurssi on suunniteltu, sitä voi hyödyntää jatkossakin, vetoapua saa työkavereilta ja uudenlainen tekeminen virkistää.

Työ kasaantuu tasaisemmin, koska ennen se kasaantui merkittävästi koeviikoille, mikä oli erittäin raskasta. Nyt arviointia on helpompi hajauttaa ja työ jakaantuu koko jaksolle.

Lopuksi

Kaiken opetuksen pyörittäminen ilmiöpohjaisuuden ympärillä on selvästi liian kuormittavaa. Olisi syytä edetä pienemmin askelin ja suunnitelmallisemmin sekä koulun että viraston tasolla, jotta opetuksen suunnitteluun ja toteutukseen jää riittävästi aikaa. Myös opiskelijat tarvitsevat aikaa uusien työtapojen oppimiseen. Eri oppiaineiden välillä on eroa, mutta kyselyn perusteella suurimmat erot ovat opettajien välillä.

Sitoutuminen ilmiöpohjaiseen opetukseen vaihteli opettajien välillä. Toiset osasivat tarkemmin rajata oman työnsä työajan puitteisiin. Valitettavasti opettaja on itse avainasemassa työn rajaamisen suhteen. Tarvittaessa voi hakea tukea luottamusmiehiltä ja työsuojeluvaltuutetuilta työn kuormittavuuden vähentämiseksi.

Jukka Talvitie,
Pääluottamusmies