Kiire on sellaista aikaa kun ei ehdi tehdä mitään asiaa kunnolla loppuun koska sen jälkeen heti odottaa jokin toinen asia mikä kiinnostaa enemmän. Kiire on sellainen että se saa ihmisen hermostumaan ja ärähtämään pienimmistäkin asioista. (minä tiedän erään, joka ärähtää muutenkin)

Kannelmäen ala-asteen kolmasluokkalainen oppilas Anja Kuloveden kirjassa Kesytä kiire

Kiire tulee esille työsuojelussa melkein päivittäin opettajan työn kuormitustekijänä.  Tänä syksynä erään koulun opettajat nostivat kiireen tärkeimmäksi keskustelun aiheeksi työpaikkaselvityskäynnillä. Toiselta koululta lähetettiin työsuojelulle ennakkokysymys keskustelua varten:” Onko monilla sellainen tunne, että opetuksen suunnitteluun on yhä vähemmän aikaa?” Niin, onko?

Opettajan työ on sata lasissa menemistä kaiken aikaa ja ihmissuhdekuormitus on kova. Oppitunnin aikana pyyntöjä ja kysymyksiä on ilmassa monta yhtä aikaa ja on painetta vastata kollegan, tiimin, rehtorin, huoltajien, sosiaalityöntekijän, kouluterveyshuollon tai virastosta tulleeseen aloitteeseen. Tehdään opetussuunnitelmaa ja kehitetään tietotekniikan käyttöä opetuksessa.  Koulu kiinnostaa monia tahoja yhteiskunnassa ja opettajakunnalla on painetta perehtyä ja tarttua ulkopuolisten tahojen sinänsä hyviin kampanjoihin. On suun terveyttä ja liikenneturvaa, kiusaamisen torjuntaa ja kehitysyhteistyötä.  Aika ei riitä kaikkeen. On valittava mihin tartutaan.

Loppuvatko työt tekemällä, onko jatkuvasti kiireinen tehokas?

Maailmassa on kaikkea liikaa ja vauhti tuntuu vain kiihtyvän. Tietotekniikan kehittyminen nopeutti ja helpotti työtä, mutta muodostui samalla aikasyöpöksi. Kiireen arvostus on kääntynyt Suomessa laskuun.  Täysi kalenteri ei ole statussymboli. Päinvastoin: moni haluaisi kohtuullistaa työmääräänsä, jos siihen olisi taloudellinen mahdollisuus. Tolkutonta suorittamista ei arvosteta eikä jatkuvasti kiireinen ole tehokas.

Oma terveytemme, mielemme ja kehomme tasapaino ja ihmissuhteet näyttävät, miten suhteemme aikaan ja rahan tavoitteluun toimii.  Onko valintamme tosiaan uhrata (mahdollisesti) ainoa elämämme, mielenrauhamme tai työhyvinvointimme tälle kiireessä sähläämiselle? Tuleeko työssä hyvää tulosta, saako tästä työniloa?

Mistä kiire johtuu?

Työterveyslaitoksen mukaan kiire johtuu näistä syistä:

•    Töiden jättäminen viime tippaan
•    Työn huono organisointi (esimerkiksi epätasa-arvoinen työnjako)
•    Paljon muutoksia työssä
•    Asiakkaasta johtuva tiukka työtahti
•    Tiukat aikataulut
•    Suuri tai vaihteleva työmäärä
•    Työssä paljon keskeytyksiä
•    Työntekijöitä on liian vähän

Työsuojelussa työkyvyn tai työhyvinvoinnin ajatellaan koostuvan seuraavista osa-alueista:

•    Omat voimavarat
•    Ammatillinen osaaminen
•    Työyhteisön toimivuus
•    Työolot

Kiirettä ja siitä aiheutuvaa stressiä voisi suitsia etsimällä keinoja kultakin osa-alueelta.

1. Suunnitteleminen ja omat terveet rajat

Sinähän olet ammatiltasi opettaja, ammattitaidoltasi maailmanluokkaa. Työsi on siis opettaa. Valtaosa työajastasi kuluu opettamiseen, opetuksen suunnitteluun ja jälkitöihin kuten arviointiin.  Lisäksi työhösi kuuluu kolmen viikkotunnin verran yhteistyötä kollegoiden, huoltajien tai muiden tahojen kanssa. Joskus on tärkeää huokaista syvään, istua alas. Tärkeintä on muistaa mitä on tekemässä ja miksi.

Suunnittelu on kaiken a ja o. Alkavan viikon suunnittelu maanantaina. Viiden minuutin suunnittelu aamulla. Eräs viisas opettaja oli huomannut, että opettajan päivyrissä oli kolme tyhjää riviä päivän tuntien jälkeen. Niinpä hän päätyi oppituntien lisäksi kalenteroimaan kolme työtä päivittäin. Niin hän pystyi sanomaan, että ”teen tämän työn torstaina”.

Opettajan työ on kausiluontoisesti kiireistä. Osaatko ottaa rennosti silloin kuin se on mahdollista? Kaikki varmasti tuntevat ja on helppo oppia uusia rauhoittumisen menetelmiä. Jokaisella on omat keinonsa rentoutumiseen ja virkistymiseen. Opettajat ovat tunnollisuudestaan kuuluja. Rajaaminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin suunnittelu.  Anja Kulovesi suosittelee  Not –to-do- luopumislistojen tekemistä. Niistä voi omaksua ajatusmallia, että jotakin on opittava jättämään tekemättä.

Ihan kaikkia tai aina kiire ei kuormita, päinvastoin. Vauhdikas työnteko tuo tärkeää aikaansaamisen tunnetta ja flow-kokemuksia. Moni tekee perustehtävän lisäksi paljon muutakin, koska haluaa tehdä työnsä hyvin tai on kiinnostunut asioista. Omaa työtään kehittämällä voi lisätä mielekkyyden tunnetta ja työhyvinvointia.  On kuitenkin syytä välillä pysähtyä kuulostelemaan itseään, alkaako omasta kiinnostuksesta kasvanut työmäärä kuormittaa.

2. Kiire keskusteluun työyhteisössä

Yhteisön kiireenkesytys on työn organisointia.  Joskus on tarpeen järjestellä työt kokonaan uudestaan, koota isot ja pienet tehtävät yhteiselle pöydälle ja jakaa uudestaan tiimeille ja yksilöille. Täytyy määritellä yhdessä, paljonko on riittävästi. Jo pelkkä asian esille nostaminen ja tunne siitä, että asiaan voi vaikuttaa, helpottaa kiireen tuntua.

3. Esimiehen rooli korostuu

Kouluvuoden suunnittelu alkaa kouluissa edellisen vuoden keväällä. Rehtori johtaa, tavallisesti johtoryhmä apunaan, koulutyön suunnittelua ja aikataulutusta.  Johtajat ovat samassa kiireen kurimuksessa työntekijöiden kanssa. Siksi olisi tärkeää, että johtaja luottaa toisiin, eikä yritä ehtiä tehdä kaikkea yksin. Tasapuolisesti jaetut työt ja mahdollisuus osallistua oman työn suunnitteluun ovat tärkeitä työhyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä. Hyvin suunniteltu työ luo levollisuuden tuntua.

Esimiesten rooli korostuu kiireen kuriin saamisessa.  Priorisointi pitää tehdä yhdessä esimiehen kanssa. Rajaamisen lisäksi tarvitaan linjaamista!

Hanna Näremaa-Perälä
Työsuojeluvaltuutettu