Järjestelijä tai junailija, kärsivällistäjä, datasieppari, muutosajuri, elämysopas, inspiraattori, luotaaja, ekopoliisi, visionäärikonsultti, inhimillistäjä, kumppani, viljelykonsultti vai syrjäytymisehkäisijä. Helsingin kauppakamari teetti taannoin yritysten ja oppilaitosten henkilöstölle tutkimuksen siitä, mille taidoille on eniten kysyntää seuraavien 15 vuoden aikana. Naisten ja miesten vastauksissa oli hiukan eroa: naiset korostivat vanhuspalveluja ja yhteistyötä, miehet taas tiedonhallintaa ja erikois-osaamista. Kolmen kärki oli kumminkin kaikilla sama: moniosaaminen, sosiaalisuus ja kansainvälisyys.
Miten uusia ammatteja syntyy? Kysymys on yksinkertainen, kun ajattelee mennyttä aikaa ja teknologian kehitystä tai meidän kulutustottumuksiamme. Uusia ammatteja syntyy ja vanhoja katoaa. Enää ei tarvita katulyhtyjen sytyttäjää, jääkuskeja, autonapumiehiä, ylösottajia, junan lämmittäjää, reikäkorttilävistäjää tai puhtaaksikirjoittajaa; lamput syttyvät itsestään ja jääkaapit toimivat kylmäaineella. Moniko meistä on ihmetellyt aamulla lehden vieraskielisiä työpaikkailmoituksia: mitä tekee key account manager tai transfer pricing expert ja millä koulutuksella homma mahtaa sujua. Entä miten moni tienaa elantoaan blokkaajana. Monet ammatit ovat syntyneet myös kulttuurisesti ilman tekniikan kehitystä. Muutama vuosi sitten telkkarissa oli hääohjelmia ja esiin putkahti hääsuunnittelijan titteli. Kaikenlaisten tosi –TV ohjelmien katsojista moni nuori haluaisi julkkikseksi keinolla millä hyvänsä. Kai niinkin voi jotain tienata jonkin aikaa. Uskomme lupauksiin ja niinpä asunnon saa paremmin kaupaksi stailaajan avulla. Personal trainerista tuli kuuma ammatti, kun naapurimaan prinsessa meni naimisiin sellaisen kanssa. Elintasomme kohoaminen on myös luonut uusia työtehtäviä: kävin kesällä Katajanokalla kahvilassa ja ”sumpin” valmisti barista, viinipullon olen sentään ostanut ilman sommelierin apua. Monet käsityöläisammatit ovat kokeneet renessanssin ja niiden arvostus on kasvanut, kun kyse on ylellisyyskulutuksesta; ajatellaanpa vain räätäliä tai käsintehtyjen kenkien tekijää (lausutaan suutari). Kun kaupunkiviljelystä ja lähiruoasta on tullut muodikasta, voisin viherpeukalona yrittää laajentaa opettajuuttani viljelykonsultiksi tai heristää sormea ekopoliisina niille, jotka eivät osaa lajitella tai tuhlaavat ruokaa.

Yllä mainitussa kauppakamarin tutkimuksessa kysytyimmät tulevaisuuden ammatit liittyivät ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin: eniten mainintoja kertyi lääkäreille ja erilaisille hoitajille. Nekin tosin edellyttivät vastanneiden mukaan muutakin osaamista: tietoteknistä, yrittäjyyttä ja läsnäoloa. Lääkärin tai hoitajan pitäisi tulla tarvittaessa kotiin joko faktisesti tai jonkin älyhärpäkkeen avulla. Myös it -alojen osaajia katsottiin tarvittavan. Vaikkapa kyberturvallisuuden asiantuntijoita tai big datan analysaattoreita, jotka kykenevät hallitsemaan laajoja tietomassoja ja hakemaan niistä eri tarvitsijoiden käyttöön informaatiota. Jos nyt uusittava OPS oikeasti johtaa siihen, että tulevaisuudessa kaikki osaavat ohjelmoida, kysyntää lienee kokonaisuuksia hallitseville it – arkkitehdeille. Kyselyn kärkeen pääsivät myös eri alojen palveluammattilaiset kuten opettajat tai moniosaajat. Hyviä johtajia ja myyjiäkin tarvitaan tulevaisuudessa, eikä tietotekniikka voi heitä korvata. Teollisuuden palveluksessa on jo nyt humanisteja, ehkä tulevaisuudessa titteliltään teknologianomi, joka hallitsee tekniikan ja ihmisen tarpeet. Muita uusia osaajia saattaisi SOTE – mylläkän jälkeen olla sote -moniosaaja, joka hallitsisi lainsäädännön, hoidot, mobiililaitteet ja – siltä näyttää – bisneksen. Isompia probleemia voisi ratkaista puolestatietäjä ja heitä tunnutaan tarvitsevan kohta kaikkialla.

Miten siis uusia ammatteja syntyy. Tänä syksynä peruskoulun aloittaneet tulevaisuuden toivot siirtynevät työelämään joskus 2027 -30 jälkeen ja jos eläkejärjestelmä on olemassa, eläkkeelle 2070 jälkeen. Mitä asioita koulussa pitäisi opettaa, jotta niistä olisi hyötyä oppijalle tulevaisuudessa. Tarvitaanko kieliä vai korvaako tietokone – puhesyntetisaattori kielitaidon. Mitä moniosaaminen tarkoittaa, voiko sitä lausua OPS:n termein, vai onko se jotain, joka opitaan kun joillekin taidoille tulee kysyntää, muuten kuin formaalin koulutuksen aikana.  Sosiaalisuuden ja kansainvälisyyden opettaminen lienee helpompaa. Haaga-Helian vararehtori Teemu Kokko kommentoi eräässä lehtiartikkelissa, että kuumeisesti pitää miettiä miten kouluttaa opiskelijoita, kun kukaan ei tarkkaan tiedä tulevaa. Ilmeisesti kuitenkin tulevaisuudessa pätee jo nyt nähtävissä oleva trendi: yhden ihmisen on hallittava useita alueita. Miten se mahtaa tulevaisuudessa koskea opettajan ammattia?
Miltä sinusta, opettajakollega, tuntuisi olla kärsivällistäjä tai työskennellä tulevaisuuden osaamisinstituutissa konsultoimassa opettajia – tai siis tiedonhankinnan inspiraattoreita.

Ihmettelee Jooseppi