Opettajista osa käyttää jo valmista kustantajien laatimaa sähköistä oppimateriaalia. Materiaalien saatavuudessa ja käyttökelpoisuudessa on kuitenkin suuria ainekohtaisia eroja. Toisaalta opettajat tekevät paljon sähköistä materiaalia myös itse eri aineiden tarpeisiin ja omaan käyttöönsä. Sähköiset verkkoalustat, ohjelmistot, oppimateriaalit, tietotekniikan ja tekstinkäsittelyohjelmien hallinta sekä tarjolla oleva tekniikan kirjo herättää paljon keskustelua. Joukkoon mahtuu mielipiteitä sekä puolesta että vastaan. Seuraavassa on koottuja opettajien vastauksia kolmeen kysymykseen.

1. Kokemuksiasi sähköisistä materiaaleista ja niiden käytöstä?

Omaan aineeseeni ei juurikaan ole kustantajien tarjoamaa sähköistä materiaalia. Jonkin verran käytän netistä haettuja juttuja. Netissä on kuitenkin paljon myös kökköä tavaraa, eikä viitseliäisyys aina riitä tarjonnan seulomiseen. Olen joskus yrittänyt tarjoilla opiskelijoille sähköisiä tehtäviä, mutta ne on tyrmätty suhteellisen yksimielisesti. Matematiikassa opiskelijat kokevat helpoimmaksi kynän ja paperin. Vain muutamat asiat, kuten vaikkapa kuvaajien piirtämiset ja tutkimiset, he mieluummin tekevät koneella.

Koulut käyttävät erilaisia verkkoalustoja Moodlesta Fronteriin ja Googlen oppimisympäristöihin.

Laitan jokaisen oppitunnin jälkeen tunnilla esitetyt kalvot pdf-muodossa Moodleen. Lisäksi laitan sinne muuta kurssin suorittamista tukevaa materiaalia, kuten testejä oman osaamisen kartoittamiseen, linkkejä hyville nettisivuille sekä malliratkaisuja tehtäviin. Noin puolet opiskelijoista käy Moodlessa säännöllisesti koko kurssin ajan. Neljäsosa käyttää Moodlen materiaaleja vasta kokeeseen kerratessaan ja loput kokevat saavansa kaiken tarpeellisen oppitunneilta eivätkä käytä Moodlea lainkaan.

Sähköiset materiaalit täydentävät hyvin opettajien työkalupalettia. Niiden avulla voi innostaa, monipuolistaa ja syventää oppimista. Erityisen hienoa on se, että monet koulussa epäaktiiviset oppilaat kokevat sähköisen maailman mielenkiintoiseksi.

Kelpo kommentti on myös, että ”en ole käyttänyt”.

2. Mistä unelmoit sähköisiin materiaaleihin liittyen?

Unelmoin siitä että ymmärrettäisiin niiden olevan pelkkä väline, ei itsetarkoitus. Jos opiskelu sujuu paremmin ilman sähköisiä materiaaleja, niitä ei tarvitse käyttää.

Sähköisten materiaalien puute ja yhteensopivuus koetaan ongelmana.

Toivoisin, että kaikki sähköiset materiaalit olisivat täysin alustariippumattomia. Eli, että samoja välineitä voitaisiin käyttää mobiileista laitteista pöytäkoneisiin merkistä ja mallista riippumatta. Ja tietysti laitteissa olisi huimasti nykyistä paremmat akut ja langaton verkko toimisi aina kuin unelma…

Kaipaisin opiskelijoille materiaaleja, joissa opiskelija pääsisi itse tutkimaan jotain aihetta (esim. miten jokin tilanne muuttuu, kun siihen liittyvien muuttujien arvoja muutetaan), ja kirjoittamaan tuloksiaan samaan materiaaliin, jonka sitten voisi siitä suoraan palauttaa opettajalle. Olisi myös mukavaa, jos kustantajilta löytyisi valmiita sähköisiä monivalinta- ja muita vastaavia testejä, jotka ohjelma pystyisi automaattisesti pisteyttämään. Nyt moni opettaja tekee näitä itse, eli saman asian tekemiseen kuluu usean ihmisen työaikaa.

Pitäisikö oppilailla sitten olla läppäri vai tabletti vai molemmat?

Jotta nuoret oppisivat sujuvasti käyttämään tietotekniikan tuomia mahdollisuuksia, niin koneiden tulisi olla osa opiskelun arkea. Tämä ei onnistu ilman henkilökohtaisia laitteita.” ”Jos opiskelijoiden käytössä olisi tabletit, niitä olisi helppo käyttää bussissa, sohvalla, välitunneilla jne. Tabletin liikuteltavuus on samaa luokkaa kirjan ja tehtävämonisteiden kanssa. Itse ainakin mieluummin tartun heti valmiiseen tablettiin, kuin alan avata läppäriä ja etsiä paikkaa, jossa sen kanssa pystyy mukavasti olemaan.

Tässä kyselyssä kävi myös vahvasti ilmi, että läppäreitä tarvitaan mm. esseevastauksiin ja ainekirjoituksiin mihin tabletti taas ei kunnolla taivu. Koulutyössä on kuitenkin edelleen paljon osa-alueita, joissa pärjätään ilman sähköisiä apuvälineitä.

Sähköisyys ei tuo mitään lisäarvoa, jos pelkästään viedään sama sisältö paperilta ruudulle.

3. Mitä uhkakuvia tai ongelmia näet liittyen sähköiseen koulutyöskentelyyn?

Olen hieman huolissani juuri tuosta, että sähköistytään vain, koska siihen on nyt painetta. Esimerkkinä tiedän koulun, jossa opettajille sekä oppilaille ja opiskelijoille on hankittu iPadit, ja rehtori on kehottanut opettajia siirtymään sähköisiin materiaaleihin ja kokeisiin. Opettajat eivät kuitenkaan ole oikein osanneet ottaa padeja osaksi opetustaan. Näin ollen opiskelijat käyttävät tunneilla padejaan netissä surffailuun ja pelien pelaamiseen, ja opiskelun taso on opettajien mukaan vain heikentynyt.” ”Myös kokeita suoritetaan sähköisesti, mutta tehtävien laatu ei välttämättä ole muuttunut paperisista kokeista.

Opettajien vastauksista on luettavissa koulutuksen tarve sekä toisaalta käypien laitteiden puuttuminen. Vaikka monet oppilaat ja opiskelijat käyttävät sähköisiä välineitä kommunikointiin ja tiedonhankintaan on kokonaan eri asia tuottaa niillä laadukasta sisältöä esimerkiksi matemaattisissa aineissa.

Esseevastausten kirjoittaminen on toki nopeampaa koneella, mutta miten on aineissa, joissa opiskelija saattaisi haluta piirtää kaavioita tai muita kuvia vastauksensa tueksi? Kaavaeditorien käyttämisen opettelu pelkästään jo vie aikaa. Lisäksi pitäisi vielä tehtäviä tehdessään miettiä, miten sijoittelee, kaavat, kaaviot ja kuvaajat tavallisen tekstin sekaan. Tehtävien tekemiseen kuluva aika varmasti kasvaisi. Toisaalta tämäkin tietysti on tottumiskysymys, ja harjoittelemalla oppii.

Useassa vastauksessa korostui myös huoli opiskelijoiden välisestä kanssakäymisestä. Missä määrin kone voi korvata ihmisen ja miten käy sosiaalisten taitojen sekä hienomotoriikan? Kestävätkö kaikkien silmät jatkuvaa ruutujen tuijottelua?

Sähköinen työskentely ei saa korvata sitä, että ihmiset kohtaavat toisensa; pahimmillaan läppärin kansi on kuin muuri opettajan ja opiskelijan välissä ja aito kontakti katkeaa.

4. Mitä ajattelet sähköisistä ylioppilaskirjoituksista?

Lukiopuolella sähköiset ylioppilaskirjoitukset ovat jo vakavasti työn alla. Keskustelu aiheesta käy kuumana opettajien keskuudessa. Mutta mitä opiskelijat ajattelevat sähköisistä YO –kirjoituksista? Pyysimme muutamia 1. vuosikurssin lukio-opiskelijoita kommentoimaan lyhyesti yllä olevaa kysymystä.

Vastauksissa kuuluu huoli tekniikasta ja ohjelmistoista. ”Odotan innolla miten sähköiset ylioppilaskokeet tulevat käytännössä toimimaan ja pakkohan niiden on paremmat olla, miksikäs muuten tällaista uudistusta tehtäisiin. Hieman ehkä epäluotettava olo koneisiin liittyen, jos koko kirjoittaminen kaatuukin tietokoneen syyksi. ”

Jos oppilaat kirjoittavat omalla koneella, miten estää lunttaus? Jos on joku ohjelma kirjoitusten aikana, ja joku hakkeroi sen. Mitä jos koko ohjelma sammuu kesken kirjoitusten?

Nämä ovat varsin perusteltuja kysymyksiä ja tietoturva onkin yksi avainasioista.”

Tekstinkäsittelytaidot nousevat myös esille keskusteluissa sähköisistä YO -kirjoituksista. Lukiolaisten joukossa on opiskelijoita, jotka kokevat taitonsa puutteellisiksi. Tämä ei ole suuri yllätys kun tietotekniikka on oppiaineena valinnainen, koulujen kalusto ja ohjelmistot kirjavia.

Itse haluaisin kirjoittaa ylioppilaaksi vanhan kaavan mukaan. Uudistus ei minun omasta mielestäni ole tarpeellinen, sillä onhan sitä vanhallakin tavalla pärjätty jo monet vuodet” Toisaalta ”sähköiset ylioppilaskirjoitukset käsitteenä ja ajatuksena on aivan mahtava. Se säästää oppilailta paljon aikaa kirjoituksissa ja käsiin ei ala sattua.” ”Sähköisissä ylppäreissä hyvä puoli kyllä on se, että niissä voi korjailla tekstiä ja niihin voi lisäillä asioita helposti myös keskeltä tekstiä.

Tietenkin sähköisesti kirjoittaminen voi olla nopeampaa ja helpottaa järjestelmää. Silti uudistus ei ole omasta mielestäni vielä ajankohtainen, vaikka teknologia kehittyy kokoajan. Sekin jännittää kun olemme ensimmäinen ikäryhmä joka kirjoittaa sähköisesti.

Mieluummin ei sähköisiä ylppäreitä, koska on parempi kirjoittaa käsin kuin tehdä kaikki asiat sähköisesti. Nykyään tehdään liikaa tehtäviä koneilla…. Seuraava sukupolvi ei tätä menoa osaa pitää kynää edes kädessä.

Lopuksi

Kootessani tätä aineistoa jouduin väkisinkin hymähtämään tilanteelle työpaikallani eräänä lokakuisena aamuna. Jossain oli kuulemma ”maakaapeli poikki”  ja opehuoneessa kävi melkoinen kuhina kun internetyhteys ei toiminut. Yhden pistarit ovat dropboxissa, toisen pitäisi päästä ryhmänsä kanssa Moodleen ja kolmannella koe odottaa printtausta pilvipalvelusta. Tuli sitten testattua josko 4G verkossa toimivan iPadin näytollä olevan sähköisen kokeen saa kopioitua kopiokoneella paperille. Ei muuten onnistunut. Älypuhelimen näytöön pystyy tosin zoomaamaan dataprojektorilla jos laittaa näytön kirkkauden himmeälle. Niin, tekniikka on ihanaa kunhan se toimii…

Kiitos opettajille ja opiskelijoille kaikista kommenteista!

Koonnut
Tuomo Laakso